Naturalismi (taide)

William Bliss Baker, Kaatuneet hallitsijat, 1886.
Sergei Ivanov, Kiertolaisen kuolema, 1889. Naturalistinen entropia on kuvaus hajoamisesta ja hukkaan menneestä ihmiselämästä, illuusioiden murtumisesta, tuhoutumisesta ja taistelusta elämän ja kuoleman välillä.
Fernand Pelez, Ilveilijöitä ja katutaiteilijoita, 1888.
Peter Henry Emerson, Raskas veto, noin 1886.
Alison Van Pelt maalaamassa taiteilija Chuck Closen muotokuvaa, 1999.

Naturalismi on kuvataiteiden, kirjallisuuden ja näyttämötaiteiden suuntaus, joka vie realismin astetta jyrkempään suuntaan ja pyrkii mahdollisimman tarkkaan sekä kaunistelemattomaan luonnonmukaisuuteen.

Taidesuuntauksena naturalismi syntyi Ranskassa 1800-luvun alkupuolella, ja se kukoisti Ranskan kolmannen tasavallan varhaisvaiheessa vuosina 1875–1918. Suuntaus syntyi realismin yhteydessä ja sitä onkin pidetty realismin myöhäisvaiheena tai pitkälle vietynä realismina. Naturalismin ja realismin ero oli, että naturalistit pyrkivät luomaan todellisen kuvan usein ilman yhteiskunnallista ja poliittista merkitystä[1].

Naturalistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon muista eläimistä siinä suhteessa, että ihmistä voidaan tutkia tieteellisin menetelmin ja näin rakentaa ihmisen yleinen malli.[2] On aina olemassa jokin syy ihmisen ajattelulle ja toiminnalle, joka voidaan saada selville.

  1. Naturalismi
  2. Ihmiskäsitys (Arkistoitu – Internet Archive)

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne